Manamansalon keskiosissa kohoaa jääkauden aikainen ja koko Kainuuta halkova harju, jonka reunamilla välkehtii yli 30 kirkasvetistä suppalampea. Saarella on yli 80 kilometriä rantaviivaa ja hienohiekkaisia rantadyynejä. Sen hiekkatörmät ovat korkeat, ja ne kohoavat paikoitellen saaren pohjoisosissa jopa 30 metriä rantaviivan yläpuolelle. Niin korkeita törmiä ei ole missään muualla Oulujärvellä.
Saari syntyi viimeisen jääkauden muovaamana, kun mannerjäätikön sulamisvedet kuljettivat ja kasasivat hiekkaa ja soraa. Vajaa 10 000 vuotta sitten Manamansalosta näkyi vain pieni hiekkasärkkä, kunnes maankohoamisen myötä veden vetäydyttyä se alkoi saada nykyisen muotonsa ja kasvillisuutensa.
Manamansalossa kävellään paikoitellen Euroopan unionin vanhimmalla kallioperällä, joka on lähes kolmen miljardin vuoden ikäistä. Kilonniemessä voi jopa nähdä gneissikalliota, joka on jäänne geologisten myllerrysten aiheuttamista vaiheista ja muinaismantereesta.
Saari sai nimensä lappalaisilta
Manamansalon nimi on salaperäisen kuuloinen, ja saaren syntyyn liittyy kiehtovia kansantarinoita. Erään perimätiedon mukaan Manamansalo syntyi, kun jättiläinen otti suutuksissaan Paltamon Kivesjärven kohdalta suuren maakaistaleen ja lähti kuljettamaan sitä lounaaseen. Jättiläinen viskasi palan maata menemään, tai kenties se putosi väsyneeltä jättiläiseltä Oulujärveen, ja siitä syntyi Manamansalo.
Toinen tarina taas kertoo kuinka jättiläinen ei päässyt Oulujärven yli ja laittoi siksi järvenylitykseen palan maata, josta tuli Manamansalo. Oulujärveä ylittäessään jättiläisen kantamasta säkistä vuoti hiekkaa, josta puolestaan syntyi Manamansalon Hiisiniemi.
Samankaltainen tarina kertoo kahdesta mahtimiehestä, Ukko Ylisestä ja Sarvipääherrasta, jotka luomistöissään koukkasivat talikolla Kivesjärvestä palan maata. Sitä he lähtivät sitten soutamaan Oulujärven ulapalle, jonne se kuulemma sopi paremmin. Veneen kokka karahti niemeen eivätkä miehet päässeet eteenpäin. Ukko Ylinen sitten virkkoi, että ”hiisi vieköön tuon niemen!”. Siihen se sitten jäi Manamansalon saari Hiidenniemen viereen.
Kerrotaan myös, että Piru olisi kuopaissut suurella talikolla Kivesjärvestä palasen ja heittänyt sen keskelle Oulujärveä. Siitä syystä Manamansalon saari on muodoltaan samanlainen kuin Kivesjärvi.
Saaren nimen sanotaan olevan peräisin siitä, että Manamansalolla on ”ensiksi manattu kristinuskoa kaukaisessa Kainuussa”. Mitä ilmeisemmin se on kuitenkin peräisin alueella kulkeneilta lappalaisilta, jotka jättivät perintönsä muihinkin seudun paikannimiin. Sen perusteella Manamansalo tarkoittaa ”hiekkakankaista saarta, johon on helppo haudata vainajia”.
Ryöstelevät soturit kaivoivat kannaksesta salmen
Manamansaloon rakennettiin 1500-luvun lopussa Kainuun ensimmäinen kristillinen kirkko, joka kuitenkin tuhoutui rappasotien aikana. Monet sotien ajat, ryöstöretket ja vainot ovat vaikuttaneet saaren elämään. Rappasotien aikaan liittyy myös tarina Kaivannonsalmen synnystä.
”Manamansalon saari oli aikoinaan yhteydessä mantereeseen saaren pohjoisosassa olevan kapean maakannaksen kautta, mutta rappasotien aikana vainovenäläiset kaivoivat siihen kulkuväylän. Rapparit liikkuivat Oulujärven seudulla ja suunnittelivat tekevänsä ryöstöretken Ouluun saakka. Alassalmessa, josta tuolloin pääsi vain Vaalankurkulle, rappareita odotti vankka joukko Oulujärven erämaan talonpoikia aseineen.
Rapparit saivat kuitenkin tietää paikallisten talonpoikien aikeista ja soutivat veneillään Kaivannonlahteen. Koska partasuilla oli kova kiire ja mukanaan painava ryöstösaalis, he ryhtyivät kaivamaan kanavaa kannaksen poikki. Kaivajia oli tarinan mukaan niin paljon, että jokaiselle jäi kaivettavaksi vain jalan mitta maata. Urakkansa lopuksi he saivat uitettua veneensä Niskanselälle. Sittemmin Oulujärven tulvat laajensivat kulkuväylää niin, että uima leveni laivan kuljettavaksi salmeksi.” (Heikkinen 2007)
Pyyntikuoppien ja tervahautojen saari
Manamansalon saaressa on harjoitettu metsästystä, kalastusta ja tervanpolttoa ja sen karujen mäntymetsien jäkäläkankailla on poimittu jäkälää. Asukkaat ovat harjoittaneet myös pienimuotoista maanviljelystä.
Laajat jäkäläkankaat ovat aikanaan olleet peurojen suosittuja kulkureittejä, joiden varrella harjoitettiin peuranmetsästystä jo varhaiselta kivikaudelta alkaen. Esihistoriallisesta ajasta ovat muistona paitsi merkittävät pyyntikuoppaketjut, myös monet paikannimet kuten Iso-Peura, Sokko-Peura ja Kota-Peuralampi.
Tervanpoltosta tuli 1800-luvulla merkittävä elinkeino, ja Manamansalosta löytyy yhä vanhojen tervahautojen painaumia. Tervansoutureitti kulki Oulujärven halkovan Manamansalon ohitse, ja tervankuljettajat pitelivät usein tuulta ja sadetta viereisessä Kaivannossa matkallaan Kainuun metsistä Vaalankurkkuun.
Jäkälälajeista runsaimpana esiintyvä palleroporonjäkälä on sopinut parhaiten niin koristeeksi kuin hyötykäyttöön. Jäkälännostoa tehtiin kesäisin ja monelle paikalliselle poiminta oli 1900-luvun alkupuoliskolla tuttua kesätyötä, josta sai tärkeitä tuloja.
