2 900 – 2 600 miljoonaa vuotta sitten
Muinaismanner
Kilonniemen gneissikallio
Oulujärven gneissit kuuluvat EU:n vanhimpaan kallioalueeseen. Ne ovat syntyneet muinaisvuoriston uumenissa. Vuoristo kohosi maapallon varhaisten manneralueiden törmätessä. Gneissien syntyessä ilmakehä oli hapeton, ja meressä elävät syanobakteerit eli sinilevät olivat kehittynein elämänmuoto. Gneisseihin voi tutustua esimerkiksi Manamansalon Kilonniemellä.
2 900 – 2 600 miljoonaa vuotta sitten
2 300 – 2 060 miljoonaa vuotta sitten
Repeävä manner ja valtameri
Luokkiniemen diabaasijuoni
Muinaismantereeseen syntyi repeämiä, joista purkautui sulaa kiveä maanpinnalle. Osa kivisulasta jähmettyi maankuoren raoissa diabaasiksi. Diabaasia näkyy tummana juonena esimerkiksi Kuoston Luokkiniemen kalliossa. Repeämät laajenivat laaksoiksi ja merenlahdiksi, joihin kertyi hiekkaa ja soraa. Hiekka- ja sorakerrostumista syntyivät Utajärven kvartsiitit ja konglomeraatit, joita nykyisin löytää maastosta helpoiten lohkareina.
2 300 – 2 060 miljoonaa vuotta sitten
1 960 – 1 790 miljoonaa vuotta sitten
Vuoristo
Pyhäkosken graniittikalliot
Valtameri sulkeutui mannerlaattojen törmätessä. Törmäyskohtaan kohosi vuoristo. Syvällä vuoriston uumenissa merenpohjan kerrostumat muuttuivat liuskekiviksi tai sulivat ja jähmettyivät graniiteiksi. Oulujoen punertavat rantakalliot Lemmenpolun varrella ovat kivisulasta syntyneitä graniitteja. Isterinkosken kalliot Poikajoella ovat puolestaan muuttuneita merenpohjan kerrostumia.
1 960 – 1 790 miljoonaa vuotta sitten
1 300 – 600 miljoonaa vuotta sitten
Matala meri ja jokisuisto
Kieksin konglomeraattikallio
Muhoksen alueella kalliolohko alkoi vajota ja muodostui merenlahdeksi. Vajoamaan laski jokia, joiden suulle kerrostui aluksi soraa, hiekkaa ja silttiä. Meren syventyessä sen pohjalle kerrostui myös savea. Kerrostumat kiteytyivät Muhos-muodostuman sedimenttikiviksi, joista maanpinnalla on paljastuneena sorakiveä Oulujoen rantatörmässä lähellä Monttaa. Muhos-muodostuman kerrostumissa on alkeellisten yksisoluisten eliöiden fossiileita.
1 300 – 600 miljoonaa vuotta sitten
29 000 – 10 500 vuotta sitten
Mannerjäätikkö
Väätäjänniemen siirtolohkare
Hitaasti virtaava jäätikköjää kulutti kallioita, jolloin syntyivät pyöristyneet silokalliot ja niiden uurteet. Kallioista irronnutta kiviaineista kerrostui jäätikön pohjalle ja reunoille moreeneiksi. Jäätikön mukana kulkeutui myös siirtolohkareiksi kutsuttuja isoja kivenkappaleita. Väätäjänniemellä Vaalassa sijaitseva siirtolohkare on pienen omakotitalon kokoinen, ja painaa satoja tuhansia kiloja. Se on kivilajiltaan pegmatiittigraniittia, joka kiteytyi syvällä muinaisvuoriston uumenissa.
29 000 – 10 500 vuotta sitten
12 500 – 10 500 vuotta sitten
Jäätikköjoki
Rokuan harju
Koko Rokua Geoparkin halki kulkee Rokuan harju, joka syntyi mannerjäätikön sulamisvesien kerrostamasta sorasta ja hiekasta. Sora kerrostui jäätikön sisäisiin tunneleihin, joita pitkin sulamisvedet virtasivat. Hiekka kerrostui jäätikön reunalle suistoksi sulamisvesien purkautumiskohtaan. Rokuanvaaralla harju- ja suistokerrostumat ovat paikoin jopa sadan metrin paksuisia. Kerrostumien hienojakoinen hiekka on lähtöisin Muhos-muodostuman sedimenttikivistä. Harjujen hiekkamaille ovat tyypillisiä lumivalkoiset jäkäläkankaat ja mäntymetsät.
12 500 – 10 500 vuotta sitten
10 500 – 9 500 vuotta sitten
Suppakuopat
Syvyydenkaivo
Harjun kerrostuessa hiekkaan hautautui jäälohkareita. Ilmaston lämmetessä ne sulivat, jolloin syntyi suppakuoppia. Yhdessä harju ja suppakuopat muodostavat kumpu-kuoppamaaston, joka on tyypillistä esimerkiksi Manamansalon ja Rokuanvaaran maisemille. Rokuanvaaran korkeinta harjukumpua Pookivaaraa reunustavat useat suppakuopat. Niistä Syvyydenkaivo on Suomen syvin luonnontilainen suppa. Suppien rinteet tarjoavat eliöstölle monimuotoisia elinympäristöjä.
10 500 – 9 500 vuotta sitten
10 400 – 1 500 vuotta sitten
Rantamuodostumat
Hirsikankaan rantavallit
Mannerjäätikön vetäytymisen jälkeen Rokua Geopark oli aluksi Ancylusjärven peitossa. Jäätikkö oli painanut maankuorta lommolle, joten jäätikön sulaessa maa alkoi kohota. Korkeimmat maastonkohdat Manamansalossa ja Rokuanvaaralla kohosivat vedenpinnan yläpuolelle parissa sadassa vuodessa. Aallot ja tuuli kasasivat harjuhiekkaa rannan suuntaisiksi valleiksi eli kaarroiksi. Muhoksen Hirsikankaan kilometrien pituiset kaarrot muodostuivat Litorinameren rannalle 7600 vuotta sitten. Kaartojen väliset painaumat ovat monin paikoin soistuneet.
10 400 – 1 500 vuotta sitten
10 000 – 9 000 vuotta sitten
Dyynit
Siirasvaarojen paraabelidyynit
Voimakkaat länsituulet kasasivat vedestä paljastuvaa hiekkaa rannan suuntaisiksi rantadyyneiksi. Voimakkaiden tuulten jatkuessa satoja vuosia, rantadyynit siirtyivät alatuulen suuntaan muuttuen samalla kaareviksi paraabelidyyneiksi. Dyynien kehittyminen päättyi, kun kasvillisuus sitoi hiekan. Rokuanvaara on Suomen laajin dyynialue, ja pitää sisällään Suomen korkeimman dyynin. Dyynejä on myös Manamansalossa ja Vaalan Kurikkavaarassa. Dyynit ovat Rokuan karuimpia kasvupaikkoja, mutta samalla useiden uhanalaisten eliöiden elinympäristöjä.
10 000 – 9 000 vuotta sitten
9 500 – 1 500 vuotta sitten
Jokiuomat ja -suistot
Muhosjoki
Oulujoki sai alkunsa Vaalankurkun kohotessa Ancylusjärven pinnan yläpuolelle noin 9 500 vuotta sitten. Maankohoamisen myötä jokisuisto on siirtynyt alavirtaan, ja joki on löytänyt uomansa suvantojen ja kalliokynnästen halki. Oulujokeen laskevat sivujoet ja purot ovat uurtaneet jokilaakson hiekka- ja savimaihin jyrkkäreunaisia uomia eli raviineja. Tasaisella maalla uomat ovat alkaneet mutkitella. Muhosjoen syvä ja mutkitteleva uoma on syntynyt viimeisten 5 000 vuoden aikana. Syvissä uomissa kasvaa reheviä lehtoja, kuten esimerkiksi Liimanninkoskella.
9 500 – 1 500 vuotta sitten
7 000 vuotta sitten
Ensimmäiset asukkaat
Nimisjärven keramiikkalöydöt
Oulujärvi kuroutui Ancylusjärvestä 9 500 vuotta sitten. Ihmisiä liikkui alueella varmasti jo tuolloin, joskin varhaisimmat tunnetut asutusjäljet ovat tuhatkunta vuotta nuorempia. Kalastus ja kulkuyhteydet olivat tärkeitä syitä vesistöjen äärellä asumiseen. Nimisjärven ympäristöstä on löydetty runsaasti varhaisesta asutuksesta kertovaa Säräisniemi 1 (Sär 1) -keramiikkaa ja varhaista kampakeramiikkaa, jotka molemmat ovat vanhimpia Suomesta tunnettuja keramiikkatyyppejä. Seudulta tunnetaan myös pronssikautista Säräisniemi 2 (Sär 2) -keramiikkaa. Useita varhaisia asuinpaikkoja on jäänyt Oulujärven pinnan alle. Maankohoaminen on nopeampaa Vaalankurkussa kuin järven itäosissa, minkä vuoksi ranta on noussut useita metrejä kuroutumisen jälkeen.
7 000 vuotta sitten
6 000 vuotta sitten
Suot
Kuvajan aapasuo
Soistuminen alkoi kosteissa maastonpainanteissa heti, kun ne kohosivat esiin vedestä. Aluksi turpeen muodostuminen oli hidasta, mutta ilmaston viiletessä ja sademäärien kasvaessa soistuminen kiihtyi noin 6000 vuotta sitten. Rokua Geoparkissa soita on muodostunut esimerkiksi suppakuoppiin ja vettä pidättäville moreeni- ja savimaille. Kuvajan aapasuo on Rokua Geoparkin laajimpia suoalueita. Arvokkaan lajistonsa vuoksi se on suojeltu. Oulujärven ranta-alueilla soita on jäänyt kohonneen vedenpinnan alle ja peittynyt rantatörmistä kuluneeseen hiekkaan esimerkiksi Manamansalossa. Rantaveteen jääneen suon tunnistaa upottavasta ja kuplivasta hiekkapohjasta.
6 000 vuotta sitten
5 600 vuotta sitten
Jokisuistoa seuraileva asutus
Leppiniemen kivikautinen asuinalue
Kivikauden asukkaat seurasivat Oulujoen siirtyvää jokisuistoa. Leppiniemen kohdalle kehittyi runsaasti asutusta molemmin puolin jokea, sillä suistoalue pysytteli Pyhäkoskella pitkän aikaa lähes samassa paikassa. Jokisuisto oli suotuisa asuinpaikka. Lähistöllä oli hyviä peuranpyynti- ja marjastusmaita. Joesta ja merestä pyydettiin kalaa ja hylkeitä. Lisäksi vesistöt olivat tärkeitä kulkuväyliä, joita pitkin liikuttiin itään aina Vienan Karjalaan ja länteen skandinaavisiin maihin saakka. Kivikautisia asuinpainanteita erottuu Leppiniemen maastossa runsaasti vielä nykyisinkin.
5 600 vuotta sitten
1700 – 1900 -luku
Talonpoikaiskulttuuri
Lamminahon talo
Kivikaudelta aina keskiajalle Oulujokilaaksossa ja Oulujärvellä harjoitettiin liikkuvaa pyyntikulttuuria. Vakituisempi asutus yleistyi 1500-luvulla. Useat vainot ja sodat verottivat asutusta, mutta jokivarressa on yhä rakennuksia jopa 1600-luvulta. Seudun tarinoita on taltioitunut myös Kalevalaan runolaulujen muodossa. Lamminaho talo Vaalassa on poikkeuksellisen hyvin säilynyt esimerkki talonpoikaiskulttuurista. Lamminahossa voi ihastella 1700-luvulta peräisin olevia rakennuksia ja esineitä. Pääelinkeinoja olivat maanviljely, koskenlasku, kalastus ja tervanpoltto. Tila kuului samalle suvulle lähes 200 vuotta. Nykyisin se on Museoviraston suojelema museotila. Aikakauteen voi tutustua myös alueen kotiseutumuseoissa.
1700 – 1900 -luku
1634 – 1781 rakennusaika
Vanhat puukirkot
Rokua Geopark alueen vanhat puukirkot edustavat perinteistä puunrakennustaitoa. Muhoksen kirkko (v. 1634) on Suomen vanhin ympärivuotisessa käytössä oleva puukirkko. Kirkossa on taidokkaita maalauksia, puuveistoksia ja kalustuksia aina 1600-1700-luvuilta. Utajärven kirkko (v. 1762) edustaa uusgoottilaista tyyliä. Kirkkoa ympäröi komea mäntymetsä. Muhoksen ja Utajärven kirkot ovat ns. tukipilarikirkkoja, joita tunnetaan puurakenteisina maailmalla vain kaksitoista. Säräisniemen kirkko (v. 1781) edustaa ristikirkkotyyliä. Kirkon tapulissa on yhä käytössä alkuperäinen kello vuodelta 1785. Kirkon kivijalka on poimuttunutta gneissiä Pirunkallioilta Säräisniemeltä.
1634 – 1781 rakennusaika
1940 -luvulle saakka
Vapaa Oulujoki
Kalastus, tervakauppa ja koskenlasku
Oulujoki on ollut tärkeä kulku- ja kauppareitti kivikaudelta saakka. Tervakaupan kulta-aikoina 1800-luvulla Kainuun tervaa soudettiin Ouluun jopa 30 000 tynnyriä vuodessa. Oulujoen kosket vetivät matkailijoita ulkomailta saakka, ja kävivätpä valtion päämiehetkin koskenlaskua kokeilemassa. Lohen perässä joelle saapui varakkaita ”lohiloordeja” erityisesti Englannista. Oulujoki tiedettiin lohesta Ruotsin hovissa jo 1500-luvulla, ja kerrotaanpa Muhoksen kirkon kellojenkin soittaneen ”Lohta leipää, lohta leipää”. Leppiniemen riippusillalta ja matkailumajalta (v. 1934) avautuivat näköalat vapaana kuohuvalle Pyhäkoskelle, jossa näkyi lohipatoja ja taitavasti kiitäviä koskiveneitä. Joen jylhät kuohut ovat kirvoittaneet monia kansantaruja jättiläisineen.
1940 -luvulle saakka
1941 – 1957 rakennusaika
Oulujoen vesivoimalaitokset
Oulujoen rakentamista valmisteltiin jo ennen toista maailmansotaa. Jatkosodan rauhassa Suomi menetti kolmanneksen vesivoimastaan. Samalla sähköenergian tarve kasvoi, mikä joudutti Oulujoen rakentamista. Oulujoen voimalaitosten rakentaminen asuinalueineen oli valtava urakka; esimerkiksi voimalaitoksista suurinta, Pyhäkoskea, rakensi parhaillaan 1 700 työntekijää. 1950-luvun loppuun mennessä valmistuivat voimalaitokset Jylhämään, Nuojualle, Utaselle, Ala-Utokseen, Pälliin ja Monttaan. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemat voimalaitokset ja asuinalueet ovat nykyisin valtakunnallisesti arvokkaita kulttuurihistoriallisia kohteita.