Kierrot on tarinallinen, toiminnallinen ympäristötaideteos, joka käsittelee aikaa, maisemaa ja ihmisen suhdetta luontoon eri aikakausina.
Teos on rakennettu Veturitallin pihalla sijaitsevaan, veturitallin tornista poistettuun vesisäiliöön. Säiliön sisälle on vuosien aikana muodostunut ekosysteemi, joka sisältää mm. puuntaimia ja saniaisia, joita kasvaa säiliön pohjalle pudonneesta, maatuneesta lehtikarikkeesta ja oksista. Valmiissa teoksessa pienoismaisemaa pääsee tarkastelemaan säiliön seiniin leikatuista, erivärisillä filttereillä varustetuista katseluaukoista. Katselupisteitä on neljä, ja ne on nimetty ilmansuuntien, vuodenaikojen ja vuorokaudenaikojen mukaan. Jokaisen katselupisteen yhteydessä on osa neliosaisesta tarinasta, jonka voi lukea tekstinä säiliön seinästä tai kuunnella taiteilijan lukemana. Pimeään aikaan säiliön sisustaa voi valaista eri väristen filtterien läpi omalla valaisimella, kuten esimerkiksi älypuhelimen valolla tai taskulampulla. Teoksessa käytetyt, vuodenaikoihin liittyvät värit on valikoitu materiaalista, joka syntyi työpajassa paikallisten henkilöiden kanssa. Tekstissä on poimintoja työpajassa esille tulleista tarinoista.
Elementit: ilma, puu
Asiat: metsä, hirvi, vene
On varhainen aamu. Idästä puhaltaa raikas kevättuuli. Versomisen, uuden kasvun aika. Maa on juuri asettunut tähän asentoonsa suuren jään väistyttyä, uurrettua jälkensä maisemaan. Muinainen Ancylus-järvi on aikaa sitten jättänyt entisen muotonsa, sen sijoilla on soiden ja järvien verkosto, joita purot ja joet yhdistävät. Ne ovat aivan uudet, kirkkaat, vaikka elementit ovat ikuisia.
Kala nousee ylävirtaan pitkän talven jälkeen, se on löytänyt mieluisat kutupaikat joille se pyrkii seuraavat vuosituhannet. Ihminenkin on vasta matkustanut tälle seudulle ensimmäistä kertaa.
Pyhä Hirvi liikuttaa ihmistä, hän vaeltaa sen jäljessä sinne missä marjat, sienet, kala, riista. Metsän lapsena, virtaavan veden seuralaisena. Ei ole ihmistä ilman venettä sulan aikaan, ilman suksea jään aikaan. Elon kierto on eheä, ympyriäinen.
Elementit: tuli, maa
Asiat: pelto, karhu, terva
On kesäinen keskipäivä, aurinko paistaa etelästä. Nyt on asetuttu taloihin, kyliin, seutuihin. Vaan silti jonkun täytyy aina matkaan lähteä, uutta maata kartoittaa ja jokilaaksoja niityiksi laittaa, suot ja vaarat pelloiksi muokata. Vuoden valoisimpana hetkenä tervahaudassa kyteväinen tuli, uunissa leipä. Pellolla kypsyy sato.
Karhu metsäänsä valvoo, sitä ihminen peläten palvoo. Hän kerää maan, ilman ja veden antimet, joki kaiken kuljettaa. Kaukainen valtias kerää suurimman saaliin, rikkauksiaan kasvattaa.
Kuumassa, lämpimässä liike on tiheää,
kiihtyvää.
Elementit: maa, metalli
Asiat: joki, kirkko, rauta
On ilta, lännen taivas tummuu, viileys laskeutuu. Metallin, ruskan aika on alkamassa. Punainen on syysteuras ja puolukka kankailla. Rannoilla kohoavat kirkkojen tornit ja yhä suuremmat talot, paksut harmaat savupatsaat siellä ja täällä. Maan uumenista nostetaan rikkaudet ennennäkemättömät, rakennetaan raudasta tie ja kirkkoon kello.
Pian, ihan pian joki padotaan ja kosken voima muuttuu virraksi joka sytyttää taikavalon joka pirttiin. Kuka olisi uskonut että meitä ei enää lämmitäkään tuli, vaan vesi. Se kutsuu maalta voimalaitoskyliin ja kaupunkiin, uudenlaisen tiedon ja työn äärelle.
Elementit: vesi, ilma
Asiat: sähkö, valta, tieto
On yö, valkeat lakeudet silmänkantamattomiin. Vuotuinen lumen aika muistona ikuisen jään ajasta. Pohjoisesta nousee talvisia sadepilviä, jotka levittäytyvät taivaalle piilottaen tähtien valon. Ilmassa kevään aavistus: joko hyiset talvet ovat ohitse? Väylien, johtojen, putkien, energian, tiedon verkko levittäytyy maalla, vedessä ja ilmassa. Ainetta siirretään paikasta toiseen, niistä rakennetaan yhä monimutkaisempia yhdistelmiä. Ääretöntä mitataan, tiedon varasto kasvaa.
On hiljaista. Tornissa kaksi nuorta valvoo ja vartioi taivaanrantaa. Alapuolella vesisäiliössä tumma väreily. Nuoria painaa pelko – entä jos vihollinen lentää yli ja meihin osuu? Vaikka tornin sortumisesta selvittäisiinkin, niin hukuttaisiinko kuitenkin lopulta alla olevaan vesisäiliöön?
Tässä rautaisia vetureita palvellut säiliö vielä on, seuraavan vuosisadan ja vuosituhannen puolella, nyt poissa alkuperäiseltä paikaltaan, paljaan taivaan alla. Monta vuodenkiertoa nähneenä, maahan painumaisillaan.
Mistä ammennamme viisautta tänään? Mihin uskomme ja luotamme kahlitun veden ja maan aikana?
Mari Kämäräinen on Vaalasta, Pelson kylältä kotoisin oleva kuva- ja performanssitaiteilija joka on erikoistunut tarinallisiin, paikkasidonnaisiin teoksiin. Kämäräinen asuu ja työskentelee Turussa, mutta toimii aktiivisesti myös kotiseudullaan Oulujokilaaksossa mm. osana Pohjoista oopperakomppaniaa.
Äänityö: Sami Mustonen
Pintakäsittely ja maalaus: Marko Anttila
Katseluaukkojen leikkaus: Villen pelti ja metalli Oy
Vaalan kunta
Löytöretki taiteeseen -kokonaisuuden seitsemän teosta tuovat esiin Rokua Geoparkin alueen valtakunnallisesti arvokkaaksi tunnustettujen maisemien luonto- ja kulttuuriperintöä ympäristötaiteen keinoin. Inspiraationa ovat olleet kolme pääteemaa: geologinen perintö, terva ja legendat. Teosten rahoittajina ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan liitto (AKKE-rahoitus) ja Rokua Geoparkin perustajat (Muhoksen, Utajärven ja Vaalan kunnat, Rokuan Terveys- ja Kuntouttamissäätiö ja Metsähallitus) ja niiden tilauksesta on vastannut Humanpolis Oy.
