Koskenlaskuja Suomen ensimmäisellä matkailureitillä

Hurjat kosket ja kuuluisat vieraat

Lasku Oulujoen hurjissa koskissa oli monelle vieraalle matkan kohokohta. Kuten naisasianainen ja kirjailija Alexandra Gripenberg (1886) kuvasi tuntojaan Oulujoen laskun jälkeen: ”– – eikä kukaan joka ei ole sitä kokenut voi sitä kuvitella. Ei liioin se, joka tämän matkan on tehnyt, voi sitä koskaan unohtaa. Silloin on nähnyt sen mikä Suomen alakuloisen kauniissa, tyynessä luonnossa on aavistamatonta, odottamatonta, mahtavaa, uljasta ja raivoisaa. ”

Ensimmäinen arvovaltainen Oulujoen kulkija ja Pyhäkosken laskija oli Kreivi Pietari Brahe vuonna 1639. Matkakertomuksissaan hän on tiettävästi maininnut, että matka oli nopea ja Pohjanmaan joet ihastuttavia. 

Kuuluisimpia Oulujoen koskien läpi laskeneita vieraita olivat Suomen entiset presidentit. Valtionhoitaja, silloinen kenraali Mannerheim laski Vaalasta Ahmaskoskelle ja edelleen Pyhäkosken kautta Ouluun 1920. Presidentti Svinhufvud puolisoineen ja seurueineen tekivät Pyhäkosken laskun Ojalanojalta 1935, ja Suomi-Filmi on taltioinut tuon historiallisen koskenlaskun. Matkallaan presidentti Svinhufvudin kerrotaan saaneen tuohikontillisen lohta lahjaksi, nauttineen sitä Muhoksen Leppiniemessä ja kävelleen kulteenvetoa katsellen Leppiniemen riippusiltaa toiselle puolelle. Presidentti Kallio puolisoineen ja seurueineen laski Pyhäkosken reitin Ojalanojalta juhannuksena 1937. Myös Kekkonen on vieraillut Oulujoella ja Leppiniemessä.

Matkailijayhdistyksen alku ja haasteet

Suomen Matkailijayhdistys (SMY) perustettiin vuonna 1887. Se alkoi kehittää Oulujoen matkailupalveluita ja tehdä Oulujoen koskireittiä matkailijoiden ihannereitiksi. 

Matka Viipurista Ouluun vei vuonna 1888 kahdeksan vuorokautta. Reitti kulki Viipurista Itä-Suomen kautta Kajaaniin, sieltä laivalla tai tervaveneellä Vaalan ja Muhoksen kautta Ouluun. Suomen Matkailijayhdistys julkaisi August Ramsayn toimittamia matkakäsikirjoja, joissa kuvattiin Oulujoen koskien jännitystä, rantamaisemien kauneutta ja perinteistä elämänmenoa. ”Koskimatka oli oleva kaikille omituisimpia ja hupaisampia matkoja, mitä voi tehdä”, mainosti Matkasuuntia Suomessa -matkailuopas vuonna 1888. 

Yhdistys aloitti säännölliset kulkuvuorot reitillä vuonna 1896 mutta vuonna 1905 ne jo lakkautettiin kannattamattomina. Ongelmia riitti. Majoitustilat olivat hintavia, ruokatarvikkeita oli vaikea säilyttää, veneitä ja laskumiehiä ei riittänyt ja laivojen siisteydessäkin oli parantamisen varaa. 

Uusi nousu ja matkailun kulta-aika

Yhdistys kuitenkin uskoi Oulujoen matkailun tulevaisuuteen ja vuonna 1906 säännöllinen koskiveneliikenne aloitettiin uudelleen. Majoituspalveluita parannettiin, toimintaan ostettiin uusi tervavene ja niihin palkattiin luotettavat laskumiehet, Heikki Kukkoaho ja Heikki Kurttila. Suvantopaikkoja varten yhdistys hankki vielä kaksi moottorivenettä. Uusi aloitus onnistui, ja parhaimmillaan Kajaanin ja Muhoksen välisiä vuoroja tehtiin kuusi kertaa viikossa kolmella veneellä. 

Matkailijaliikenne vilkastui. Kun koskireitin oli kesällä 1887 kulkenut runsaat sata henkeä, 1800-luvun lopussa sen kulki vuosittain noin 300 henkeä, 1900-luvun alussa noin 800 laskijaa joka vuosi ja 1930-luvulla yli 1500 matkailijaa vuosittain. 

Matkailu lisäsi yrittäjyyttä pitkin Oulujokivartta. Alueelle perustettiin uusia majataloja ja palveluita kuten Hilda Kemilän hoitama kahvila Ahmaskosken alapuolelle Koskisaareen ja kauppias Frans Öhrnbergin ruokatarjoilu Muhoksen satamassa. Jylhämän putouksen kohdalle perustettiin Uutelan majala. Muhoksen ja Oulun välille hankittiin linja-auto kuljettamaan lisääntyvää matkailijamäärää. Rautatien valmistuminen helpotti omalta osaltaan matkailijoiden liikkumista. 

Matkailutavat alkoivat vähitellen muuttua ja ihmiset halusivat liikkua nopeammin kuin laivoilla pääsi. Matkailuyhdistys joutui nopeuttamaan koskenlaskureittiään ja sen vuoksi suvannot ohitettiin junalla ja matkailijoita kuljetettiin Oulun ja Muhoksen välillä omnibussilla. Koskiveneliikennettä pidettiin 1930-luvulla yllä vain Niskakoskessa ja Pyhäkoskessa, jotka olivat koskista komeimmat ja suosituimmat. Parhaimmillaan koskiveneissä kulki lähes 4 588 henkeä vuonna 1937. Lisäksi oli yksityisten järjestämiä koskivenematkoja, muun muassa Matti Merilä kuljetti veneellään retkeilijöitä ja Yrjö Kestillä veneitä oli peräti viisi.

Loppu koskimatkailulle

Matkailijamäärien lisääntyessä Muhoksen Leppiniemeen rakennettiin ravintola paikalle, jossa oli Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen vuonna 1934 rakentama riippusilta. Pyhäkoski, ravintola ja koko Leppiniemen alue veti runsain mitoin koskimatkailijoita ja juhannuksen juhlijoita. Suosio kasvoi ja nuoret ympäri maakuntaa saapuivat viikonlopun viettoon Pyhäkoskelle. Arkisin saapuivat pitkänmatkalaiset ja ulkolaiset vieraat. 

Oulujoella ei ollut koskaan sattunut yhtään onnettomuutta, vaikka matkailijoita kävi tuhansittain. Kaikeksi epäonneksi sellainen sattui vuonna 1944, kun vene törmäsi voimalaitostyömaan suistopuomiin ja katkesi. Sen seurauksena kuusi ihmistä hukkui koskeen. Koskia oli laskettu sotavuosinakin, mutta onnettomuus katkaisi koskimatkailun lopulta onnettomasti. 

Seuraavana kesänä ei koskiliikenteeseen enää saatu viranomaisilta lupaa, koska Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustyöt olivat jo alkaneet. Voimalaitoksen tieltä purettiin myös Leppiniemen ravintolarakennukset ja riippusilta.