Oulujoki on ollut tärkeä kulku- ja kauppareitti kivikaudelta saakka. Tervakaupan kulta-aikoina 1800-luvulla Kainuun tervaa soudettiin Ouluun jopa 30 000 tynnyriä vuodessa. Oulujoen kosket vetivät matkailijoita ulkomailta saakka, ja kävivätpä valtion päämiehetkin koskenlaskua kokeilemassa. Lohen perässä joelle saapui varakkaita ”lohiloordeja” erityisesti Englannista. Oulujoki tiedettiin lohesta Ruotsin hovissa jo 1500-luvulla, ja kerrotaanpa Muhoksen kirkon kellojenkin soittaneen ”Lohta leipää, lohta leipää”. Leppiniemen riippusillalta ja matkailumajalta (v. 1934) avautuivat näköalat vapaana kuohuvalle Pyhäkoskelle, jossa näkyi lohipatoja ja taitavasti kiitäviä koskiveneitä. Joen jylhät kuohut ovat kirvoittaneet monia kansantaruja jättiläisineen.