Kuuluisin lohijoki

Lohen vaellus ja sen merkitys Oulujoessa

Lohi on vaelluskala, joka nousi kesäkuukausina täysikasvuisena pohjoisen vapaisiin jokiin kutemaan. Kalastajien havainnot kertovat, että lohen noin 19 kilometrin taival suvantovedessä Oulun Merikoskelta Muhoksen Maijalan apajille vei alkunousun aikana kolme vuorokautta, kun taas Pyhäkoskessa noin viiden kilometrin taival viiden apajan läpi Niukkalasta Oksaan kesti noin viisi vuorokautta. Kala pääsi nousullaan pyydysten ohi jopa Oulujärvelle asti, mutta siellä sitä tavattiin hyvin harvoin. 

Oulujoesta tuli Euroopan parhaimpia lohijokia. ”Oulujoen lohi, mainiot kalat, siinäpä vesiemme makeimmat palat”, kuului aikalaisten sanonta. Oulujokilaakson asukkaat elivät pitkään pääosin kalastuksesta. Syynä ei ollut maan karuus, vaan runsas kalasato. Kaloista riitti paitsi omaan tarpeeseen mutta etenkin erilaisten tärkeiden tarveaineiden vaihdantaan. Lohenpyynti oli paikalliille merkittävä lisäansion lähde, jota tehtiin kesäisin. Lohi oli tärkeä myyntikala ja 1700-luvun alkupuolelle asti se oli tervan ja voin jälkeen suurin vientituote. Oulujoen lohen päävientipaikka oli Tukholma, kunnes suunta vaihtui Venäjän vallan aikana Pietariin.

Perinteiset pyyntitavat ja kuuluisat apajat

Oulujoessa käytettiin pitkiä sulku- ja rantakalastuksen patorakennelmia pyydyksineen, joihin lohet uivat patojen aukoista. Monista käytetyistä pyyntimuodoista kostekulle on tärkeä paikallinen ja ikivanha menetelmä, jonka arvellaan periytyvän kivikaudelta. Tunnetuin kulleapajista sijaitsi Leppiniemessä Pyhäkosken nykyisestä voimalaitoksesta 150 metriä ylöspäin pohjoisrannassa, jossa oli niemekkeen suojassa sopiva paikka kullepyynnille. Myöhemmin ryhdyttiin käyttämään kulleverkkoa. Paikallinen Väinö Kotila on muistellut, että paras Leppiniemestä kulleapajalta saatu päiväsaalis oli 42 lohta.

Tiettävästi suurin Oulujoesta koskaan noussut lohi on painanut huimat 36 kiloa. Yhden suurimmista on nuottaansa saanut Homa Kotkansalo Päivärinteen läheltä Siliänrannan apajalta Muhoksella vuonna 1928. Ennätyslohi painoi 32,6 kiloa. Näin on kertonut sanomalehti Kaleva yli 50 vuotta ennätystä myöhemmin. Homa Kotkansalo (ent. Foma Sergejev) oli syntynyt vuonna 1881 Vienan Karjalassa, josta hän joutui muuttamaan perheineen Suomeen vuonna 1922. He asettuivat asumaan Laitasaaren kylään, jossa hän sai elantonsa käymällä talvisin kauppaa ja kalastamalla kesäisin vuokraamassaan lohiapajassa.

Lohikannan taantuminen ja suojelutoimet

Lohisaaliit alkoivat heikentyä 1800-luvun lopussa. Lohikannan vähenemisestä löytyy kuitenkin merkintöjä jo 1660-luvulta saakka, mihin syyksi epäiltiin tuohon aikaan muun muassa jokisuun mataloitumista. Kun lohikanta alkoi selvästi heiketä Oulujoessa 1800-luvun lopulla, esitettiin syyksi patopyynnin kasvu ja tehostunut meripyynti. Myös uittoa, jätevesiä ja ruoppauksia pidettiin osasyyllisinä. Huoli kalakannan vähenemisestä johti muun muassa siihen, että Oulujoelle alettiin kehittää kalanviljelylaitoksia. 

Oulujoen antimet houkuttelivat runsaasti kalastajia vielä 1930-luvulla niin Muhokselle, Utajärvelle kuin nykyisen Vaalan alueelle. Voimalaitosten rakentamisen jälkeen vuodesta 1941 eteenpäin lohi ei enää päässyt nousemaan Oulujokeen. Luontaisten vaelluskalojen palauttamiseen liittyviä kysymyksiä on sittemmin käsitelty säännöllisesti. Lohikantaa ja muita arvokkaiksi kaloiksi luokiteltuja kaloja on pyritty palauttamaan esimerkiksi istutuksilla, kalaportailla ja kalojensiirtolaitteilla. 

Montan voimalaitoksen yhteyteen perustettiin 1950-luvulla kalanviljelylaitos, jossa kasvatettiin erityisesti merilohta ja meritaimenta Oulujokisuulle istutettavaksi. Utasen alakanavan sivu-uomiin alettiin istuttaa rapua, harria sekä taimenta vuodesta 1987 alkaen. Oulun Merikoskella otettiin 2003 käyttöön kalaportaat, jotka mahdollistavat lohen nousun kalatietä pitkin Monttaan saakka. Nykyisin virkistyskalastus on vilkasta etenkin Pyhäkosken ja Montan voimalaitoksien välisellä alueella, jossa voi pyytää lohta, taimenta, haukea, harjusta ja ahventa.