search

The Birch and the Star

The story The Birch and the Star, written by Sakari (Zacharias) Topelius—known as the 'Fairy Tale Grandpa'—is one of the most famous stories from Northern Ostrobothnia. The story has a historical foundation, as it is set during the Great Wrath in the early 18th century in Finland and is based on the personal experiences of Topelius's own family.

Taiteilija Juho Mäkelän maalaama fresko "Koivu ja tähti" Oulun keskuskansakoulun pääportaikon seinäpinnassa 3.10.1936. © Kaleva.

Venäläisen miehitysvallan aikana Pohjanmaata tuhottiin voimallisesti. Ihmiset yrittivät piiloutua tai paeta, mutta monia siepattiin ja viettiin vangeiksi. Muhoksella paikalliset ihmiset ja Oulusta paenneet piiloutuivat vihollisilta metsiin kyhättyihin pakosaunoihin tai piilopirtteihin. Piiloutuneista tunnetuimpia oli Sakari Topeliuksen isoisän isän Mikael Toppeliuksen perhe.

Perheen hajoaminen ja piilopaikka Muhoksella

Tarina kertoo, että Toppeliuksen perhe yritti paeta miehittäjiä, mutta joutui Oulussa viholliskasakan yllättämänä hajotetuksi. Perheen isä Mikael päätyi Ruotsiin ja äiti Maria kahden lapsen kanssa piiloon pieneen metsätorppaan Muhokselle Montan Lumiaisiin. Venäläinen kasakkapartio löysi perheen 11-vuotiaan pojan Kristofferin, joka vietiin Inkerinmaalle, minne orjiksi myytyjä lapsia Suomesta kuljetettiin. Venäläisten ryöstämäksi joutui samoihin aikoihin myös pieni tyttö Muhoksen Laitasaaresta, nimeltänsä Brita Keränen. 

 

Kristofferin olosuhteiden kerrotaan olleen keskimääräistä paremmat. Hän kävi koulua ja musisoi tsaarille. Myöhemmin koti-ikävää kokenut poika pääsi karkaamaan, suunnisti auringon avulla ilmeisesti Viipuriin ja sieltä Tukholmaan, jossa hän sattumalta kohtasi äitinsä Marian pyykkirannassa. He palasivat sodan jälkeen Ouluun.

Sadun synty

Topeliuksen sukutarina on tallennettu 1800-luvulla, jolloin monet kertoivat esivanhempiensa paosta Venäjän vankeudesta. Tarinoille on monesti ollut ominaista se, ettei Venäjä ole näyttäytynyt niissä vastenmieliseltä, mutta siitä huolimatta pakenija on kärsinyt suuresta koti-ikävästä.

Sata vuotta todellisia tapahtumia myöhemmin Sakari Topelius kirjoitti sadun, joka nivoutuu hänen sukunsa todellisiin kokemuksiin. Koivu ja tähti kertoo kuvitteellisen tarinan Venäjälle kaapattujen sisarusten kotimatkasta, joka päättyy onnellisesti, kun he tunnistavat vanhan kotitalonsa sen pihakoivusta. Sadussa koivu symbolisoi isänmaata.

Ote Topeliuksen tarinasta Koivu ja tähti (1865): ”Viimein, kuljettuansa toista vuotta, tulivat he eräänä iltana yksinäiseen taloon. Oli helluntai-ilta toukokuun lopulla, ja kesän ensimmäiset lehdet olivat puhkeamaisillaan. Kartanolle tullessaan, näkivät he siinä suuren, tuuhealatvaisen koivun, jonka pienten, vaaleanvihreiden lehtien välitse loisti illan hämärässä heloittava iltatähti. Illat olivat jo niin kesäiset, että ainoastaan tämä tähti, joka on suurin ja kirkkain kaikista, näkyi taivaan kannelta. ’Tuossa on meidän koivumme!’ huudahti poika heti. Tuolla on meidän tähtemme!’ sanoi tyttö samassa. Ja syleillen toisiansa kiittivät he Jumalaa ja itkivät ilon kyyneliä.”

Muisto elää Muhoksella

Muhoksen Lumiaisissa on Muhoksen kotiseutuyhdistyksen vuonna 1986 suunnittelema ja pystyttämä Toppeliuksen muistokivi paikalla, jossa sijaitsi Topeliuksen (1818–1898) perheen piilopirtti isonvihan aikana. Muhokselle vuonna 1997 valmistunut Koivu ja tähti -kulttuurikeskus on nimetty Topeliuksen sadun mukaan.

Sources:

Oulujoki Osakeyhtiö 1954. Entinen Oulujoki: historiikkia ja muistitietoa.

Topelius, Sakari 1893. Koivu ja tähti. Kansalliskirjasto. Doria, julkaisuarkisto.

Topelius, Sakari 1893 (1949). Lukemisia lapsille.

Kuva 1: Taiteilija Juho Mäkelän maalaama fresko "Koivu ja tähti" Oulun keskuskansakoulun pääportaikon seinäpinnassa 3.10.1936. © Kaleva. JOKA Journalistinen kuva-arkisto. Museovirasto. (CC BY 4.0)

Kuva 2: Toppeliuksen muistokivi, Muhos. © Susan Forsblom 2023. Rokua Geopark.