Vainojen aikakaudet Oulujokilaaksossa

Rajariidat ovat tuoneet Oulujokilaaksoon läpi vuosisatojen jatkuneita hirvittäviä sotia, hävityksiä ja vainoja. Vaikka mustaakin mustemmista aikakausista on kulunut jo monta sukupolvea, elävät paikallisten parissa yhä tarinat, jotka kertovat kovia vainoja paenneista ja metsäpirtteihinsä piiloutuneista paikkakuntalaisista.

Junahteys Oulusta itään mullisti matkustamisen nykyisen Rokua Geoparkin alueen kuntiin. Vuosikymmeniä venynyt ratalinja lyhensi valmistuessaan matkantekoa vuorokausista tunneiksi. Hidas matkustaminen vesiteitse ja hiekkapolkuja pitkin voitiin halutessa unohtaa.

Manamansalo on avaran Oulujärven suurin saari ja Suomen sisävesien viidenneksi suurin saari, joka syntyi viimeisen jääkauden jälkeen. Hyvistä vesiyhteyksistä huolimatta Manamansalo oli pitkään varsin eristäytynyt kyläyhteisö. Nykyisin saaressa on paljon tärkeiden luontokohteiden ympärille kehittyneitä matkailupalveluita.

Oulujoki on aina ollut kuuluisa lohijoki. Oulujoen lukuisat kalatarinat kertovat usein vieraista, jotka saapuivat pitkienkin matkojen takaa Ranskasta, Turkista ja jopa entisestä Thaimaasta eli Siamista asti kalastamaan Oulujoen vapaille koskille ja suvannoille. Suosiossa olivat etenkin Niskakoski Vaalassa ja Pyhäkoski Muhoksella. Eniten kalastusmatkailijoita tuli Englannista ja heihin Oulujokivarren perimätiedossa viitataan usein hauskalla kutsumanimellä lohiloordi.

Jäkälä on Rokuan ja laajemminkin Rokua Geoparkin maisemien erikoisuus. Harmaa jäkäläpeittoinen männikkökangas yltää Rokuanvaaroilta ja Ahmaksen metsistä Säräisniemelle, Kankariin, Neittävälle ja Manamansalon saareen. Näillä kasvupaikoilla viihtyy kymmeniä eri jäkälälajeja.

Ahmaksen kylässä on ollut erityisen vahva kansankulttuuri. Vanha kalevalamittainen kansarunous suorastaan kukoisti Oulujokilaaksossa 1800-luvulle tultaessa. Merkittävään kulttuuriperinteeseen voi tutustua Ahmakseen rakennetussa kalevalaisessa perinnekylässä.

Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Leppiniemen asuinyhdyskunta rakennettiin 1940–60-luvuilla Muhokselle uuden Pyhäkosken voimalaitoksen yhteyteen, mutta alueen historia kantaa paljon kauemmaksi. Leppiniemeä on usein kehuttu vaikuttavaksi ja romanttiseksi paikaksi, ja tätä käsitystä ovat vahvistaneet monet alueesta kerrotut kokemukset ja tarinat.

Oulujärven kautta on kulkenut suuri määrä tervaa Ouluun. Kerrotaan, että nykyisin niin rauhallisella järvenselällä saattoi nähdä kerrallaan kymmeniä veneitä. Tervankuljetus oli mahtavimmillaan 1800-luvulla, jolloin Oulu oli maailman suurin tervasatama.

Oulujokilaakson muinaisjäännösten yhteydessä on löydetty useasta paikasta omalaatuisia kivirakenteita, röykkiöitä tai linnamaisia raunioita, jotka ovat mietityttäneet tutkijoita. Näille vanhoille rakennelmille on paikkakunnilla annettu erilaisia selityksiä ja kansanomaisia nimiä, kuten hiidenlinna, muinaislinna, jätinkirkko, jättiläisen luola, jättiläisten padat. Oulujoen seudulta tunnetaan kaikkiaan esimerkiksi seitsemän jätinkirkkoa. Samanlaisia muinaisjäännöksiä ei esiinny muualla kuin Pohjanlahden rannikkoseudulla.

Rokuan tarina alkoi runsas 10 000 vuotta sitten, kun viimeinen jääkausi päättyi. Jäätikön sulamisvedet kuljettivat hiekkaa ja kasasivat sen laaja-alaiseksi harjuksi, jota tuuli, sulava jää ja aallot myöhemmin muokkasivat kumpuilevaksi maisemaksi.