Suomen vanhimpia puukirkkoja

Muhoksen ja Utajärven kirkkojen historia

Muhoksen kirkko seisoo kirkonkylässä Oulujoen etelärannalla vanhan männikön kupeessa. Se oli monelle tärkeä maamerkki silloin, kun vapaalla Oulujoella oli säännöllistä jokiliikennettä. ”Ikäänkuin pitkän selkäveden päästä kohoaa näkyviin Muhoksen kirkko joen törmällä taajassa männikössä. Sen kohdalla on reheviä saaria, rannoilla laaja, hyvin rakennettu kirkonkylä.”, kuvaili I. K. Inha näkemäänsä (1909).

Vuonna 1634 käyttöön vihitty Muhoksen kirkko on Suomen vanhimpia käytössä olevia puukirkkoja. Kirkon rakentajasta tiedetään kertoa vain, että kyseessä oli torninrakentaja-Hannu.  

Muhos kuului alun perin Salon seurakuntaan, mistä se siirrettiin itsenäistyneen Limingan kappeliksi vuonna 1477 ja edelleen Oulun kappeliksi vuonna 1610. Muhos yritti pitkään itsenäistyä Oulusta ja kasvoi samalla hieman kuin itsestään henkisesti erilleen Oulusta. Muhoslaiset eivät olisi tahtoneet osallistua Oulun kirkon ja kirkon aidan korjauksiin isonvihan jälkeen. Kun Ouluun alettiin suunnitella uutta ja tilavampaa kirkkoa, päättivät muhoslaiset etteivät he siihen osallistu. Asiaa puitiin oikeudessa asti ja lopulta muhoslaiset vapautuivat velvoitteesta ja erosivat lopulta vuonna 1766 omaksi seurakunnakseen. Pitkä itsenäistymishanke innoitti myös utajärvisiä pääsemään omaksi kappeliseurakunnakseen ja rakentamaan oman kirkon. 

Muhoksella harkittiin ahtaaksi käyneen kirkon tilalle uuden kirkon rakentamista isonvihan koettelemusten jälkeen, mutta kun Utajärvi irtautui omaksi kappelikseen, tilantarve helpotti. Muhoksen kirkko korjattiin vuonna 1762 ja uuden irtaimiston lisäksi valmistui tuolloin erillinen kellotapuli kirkon viereen. Sakariston arvokkaat seinämaalaukset on maalannut kirkkomaalari Emmanuel Granberg 1770-luvulla. Hirsirakenteinen Utajärven kirkko valmistui vuonna 1762 ja rakennustyön puuhamiehenä toimi ilmeisesti Roinilan talon isäntä Matti Roininen. 

Utajärven kirkko sai 1800-luvun lopulla tilapäisesti uusgoottilaisen ulkoasun, mutta se kunnostettiin 1970-luvulla tyylipuhtaaseen alkuperäisasuunsa. Kirkon kellotapuli on erityinen puurakentamisen taidonnäyte. Pohjalaista renessanssityyppiä edustava kellotapuli on rakennettu vuonna 1764, ja se on palautettu alkuperäisasuunsa samaan aikaan kirkon muutostöiden kanssa. Kirkko edustaa harvinaista rakennustekniikkaa, joka ilmentää kirkkolaitoksen kehitystä alueella ja on siten hyvin keskeinen rakennus paikallisidentiteetin kannalta. 

Papisto ja paikallisvaikuttaminen

Muhoksen kirkko on paikkakunnan kolmas kirkko, sillä perimätiedon mukaan ensimmäinen kirkko sijaitsi jo 1500-luvulla Kirkkosaaressa. Paikallisen kerrotaan löytäneen 1800-luvulla tinamaljoja ja juoma-astian paikasta, jossa kirkon kerrotaan sijainneen, joskin löytöjen sijaintipaikasta ei enää ole tietoa. Paikkakunnan toinen kirkko on sijainnut Kirkkoniemellä nykyistä kirkkoa taaempana rannalla. Molempien kerrotaan tuhoutuneen venäläisten tuhopoltoissa.

Entisaikaan kirkollisesta toiminnasta vastasi papisto, joka oli lisäksi merkittävässä roolissa pitäjien taloudenpidossa ja sosiaalisia oloja parantavissa hankkeissa. Joskus on jopa todettu, että maalliset asiat tuntuivat 1800-luvun puolivälissä vievän papistolta enemmän aikaa kuin hengelliset asiat. Pappisviroista kirkkoherran virka oli ennen aivan omassa sarjassaan. Kirkkoherra oli suuri herra, mikä näkyi niin vallassa kuin palkassa.

Muhoksen merkittävimmäksi kirkkoherraksi on mainittu usein Carl Jacob Frosterus, joka toimi Muhoksella kirkkoherrana vuosina 1825–1854. Frosterus oli työskennellyt kymmenen vuotta Oulun Lyseota edeltäneessä Oulun triviaalikoulussa ja sanotaan, että oppilaat olisivat olleet helpottuneita, kun Frosterus siirtyi Muhokselle kirkkoherraksi. Frosterus oli ankara mutta edistyksellinen ja hän myötävaikutti kunnan taloudelliseen kehitykseen laajasti esimerkiksi opastamalla talonpoikia maanviljelyn menetelmissä ja kuivauttamalla Soson kylän soita viljelykseen.