search

Pyhäkosken kuohuissa

Suomen matkaoppaassa suositeltiin Muhoksen Pyhäkoskea käyntikohteeksi 1888. Pyhäkoski toden totta olikin niin uljas ja voimakas, että sitä voi olla nykypäivänä vaikea kuvitella. Kuten englantilaisrouva Ethel Tweedie matkaltaan Pyhäkoskella vuonna 1896 kirjoitti: ”yksikään taiteilija ei onnistuisi pensselillään vangitsemaan tuota näkymää”.

Pyhäkoski korkealta rantatöyräältä nähtynä. © T. H. Järvi 1920. Kansatieteen kuvakokoelma. Museovirasto. (CC BY 4.0)

 

”Jollei Pyhä lumonnut kulkijaa, hän oli sieluton ja tunnoton”, toteaa Oulujoki Osakeyhtiön historiikki. On sanottu, että matkailijat arvostelivat suvantojen ja järvien yksitoikkoisuutta, mutta Pyhäkoskelle tultaessa heidät täytti vilpitön ihastus, joka korvasi kaikkien muiden matkakohteiden tuottamat pettymykset.

Pyhäkosken koskien ketju ja geologinen erikoisuus

Pyhäkoski on ollut Suomen suurimpia ja Oulujoen kuuluisin koski. Pyhäkoski ei kuitenkaan ollut vain yksi koski, vaan se oli oikeastaan koskien ketju. Kaikkiaan Pyhäkoskella oli pituutta 20  kilometriä ja putouskorkeutta lähes 60 metriä. 

 

Vesi virtaa Pyhäkoskessa syvässä kallioperän ruhjeessa. Ruhjeen reunat ovat paljastuneet jääkauden aikana, ja ne reunustavat Oulujokea paikoin pystysuorina kallioina. Tuo vanha kallioperä on graniittia. Lähiseudulle tyypilliseen tapaan graniitti on punertavaa, paikoin lohenpunaista. 

 

Geologien keskuudessa Muhoksen alueen punertava graniitti onkin nimetty Pyhäkosken graniitiksi. Se on ikivanhaa kivilajia, joka on syntynyt lähes kaksi miljardia vuotta sitten. Pyhäkosken graniitti on kiteytynyt hitaasti sulasta kiviaineksesta eli magmasta ison vuorijonon alla noin 20 kilometrin syvyydessä. Kun vuorijonot miljoonien vuosien aikana kuluivat pois, tuli graniitti näkyviin maan pinnalle. Maan kuluminen eli eroosio on syönyt maata kilometreittäin graniitin päältä. 

 

Pyhäkosken varrella oli useampia putouksia ja niiden välillä suvantoja. Varsinaisessa Pyhäkoskessakin oli monta pienempää koskea tai kosken kovaa, kuten Siltakorva, Louhenkorva, Leppikorva ja Rakankallio. Rakankallio on ollut 1700- ja 1800-luvuilla koskenlaskijoiden kauhu, niin voimakas ja vaativa, että se kierrettiin Leppiniemen kohdalla kaukaa rantakiviä hipoen.

Pyhäkosken jättiläistarina ja Monttan legenda

Vanhan kansantarinan mukaan Pyhäkoski on ollut jättiläisten asuttama. Rakankallion luolassa Hiidenlinnassa asui Äijä-niminen jättiläinen, joka ennusti ihmisen laskevan pitkin Pyhäkoskea ja päättäen näin jättiläisen ajan maan päällä. Tästä niin sanotusta Monttan tarinasta on tallennettu ainakin kaksi erilaista versiota, toinen J. W. Calamniuksen ja toinen A. H. Snellmanin kuulemana. 

Snellmanin (1887) kuuleman tarinan mukaan Pyhäkoski sai nimensä koskea laskeneen miehen siunauksesta. Hän lupasi koskesta alas päästäkseen Pyhälle vuotuisen uhrin sanoen: ”A, ku sie kunnialla alas peästät, Pyhä nimes olkoh ja joka vuosi uhrin soat!”.

Pyhäkoski – luonnonkaunis koskikohde ja matkailun helmi 1800-luvulla

Kun Oulujoesta kasvoi 1800-luvulla suosittu kulkureitti, houkuttelivat Pyhäkosken luonnonkauniit jokimaisemat matkailijoita huviretkille. Oululaisilla säätyläisillä oli tapana saapua veneillen vapaana kuohuvalle Pyhäkoskelle. Mukaansa he pakkasivat ruokaa ja juomaa mutta kalaa he saivat aina tuoreena paikan päältä. 

 

Koskimatkailijoita saapui yhä enemmän. Pyhäkosken yli Leppiniemen kylän kohdalle rakennettiin riippusilta ja korkealle joentörmälle Suomen matkailuyhdistyksen kahvila. Uljaasta Pyhäkoskesta tuli koskireittien aatelia ja matkailun vetonaula, jota Matkasuuntia Suomessa -matkaopas kuvasi näin: 

 

”Pyhäkosken rannalla (- -) on laajoja ja kauniita näköaloja koskelle. Tänne päästäkseen on mukavin mennä Valkolasta veneellä joen toisella rannalla olevan Halosen talon rantaan ja sieltä kävellä metsäistä tietä (1 tunnin matka) Leppiniemelle. Täällä on hyvä talonpoikaistalo, josta saa ruokaa ja jossa voi olla tilaisuudessa nähdä miten Muhoslaiset pyytävät siikoja ja lohia nuotalla virrasta. Erittäin omituista on myös katsella lohenpyyntiä suuresta padosta, joka on alempana Valkolaa.” 

(Ramsay 1888.)

Pyhäkosken kuohut rauhoittuivat, kun Oulujoki valjastettiin ja Pyhäkoskelle rakennettiin voimalaitos.

Lähteet:

Oulujoki Osakeyhtiö 1954. Entinen Oulujoki: historiikkia ja muistitietoa. (s. 298)

Ramsay August, 1888. Kajaani-Oulu-matkareitti. Matkasuuntia Suomessa I‐IV 1888–1890. Suomen matkailuliitto. Jyväskylä 1986.

Snellman, A. H. 1887. Oulun kihlakunta: muinaistieteellisiä ja historiallisia lehtiä. (s. 219)

Tweedie, Alec Mrs. 1896. Matkalla Suomessa (Through Finland in Carts). Suom. Aarne T.K. Lahtinen.

Kuva 2: Oulujoen Pyhäkoski. Etualalla näkyy kosken kuohuja, taka-alalla metsää ja puurakennuksia. © Viljo ja Helmi Tuomikosken kokoelma, 1928. Pielisen museo. Museovirasto. (CC BY 4.0)